Opetusfilosofiani
Ihmis-, tieto ja oppimiskäsitysteni ohjaama opettamisen ja ohjaamisen filosofiani on monitahoinen. Pyrin hyödyntämään andragogiikassani niin kognitiivisia, emotionaalisia, sosiaalisia ja yhteisöllisiä, kokemuksellisia (avaa video painamalla), kriittisiä, dialogisia, digitaalisia (ks. kuvat alareunassa) kuin humoristisiakin elementtejä.
Kasvatustieteiden tohtori Ken Robinsonin tavoin näen oppimisen kannalta tärkeänä turvallisen ja vuorovaikutteisen oppimisympäristön, jossa oppija uskaltaa tehdä virheitä oppiakseen. Oltuani fysioterapeuttiopiskelijana useissa kansainvälisissä tapahtumissa oppimassa, olen valmis väittämään, ettemme Suomessa hyödynnä läheskään kaikkea potentiaalia oppimista edistävien oppimisympäristöjen tukemiseksi.
Omassa koulutuksessani kaikuvat ajoittain edelleenkin teollisen vallankumouksen aikaiset ajatukset. Opiskelija-, ilmiölähtöistä sekä syväsuuntautunutta oppimista voi tukea esim. odotusten (avaa liite 1), tarpeiden ja toiveiden kartoittamisella sekä vaihtoehtojen tarjoamisella (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2007, 76).
Linkit:
Kokemuksellinen harjoitus: https://youtu.be/k6U0lUbDl1o
Huumorin käyttö opetuksessa: https://www.youtube.com/watch?v=ps5v274CP-M&feature=youtu.be
Do schools kill creativity? | Sir Ken Robinson: https://www.youtube.com/watch?v=iG9CE55wbtY
Lähteet:
Brookfield, s. D. 2004. The power of critical theory: liberating adult learning and teaching. San Francisco: Jossey-Bass.
Buber, M. 1999. Minä ja Sinä. Porvoo: WSOY.
Burbules, N. 2000. The limits of dialogue as a critical pedagogy. In P. Trifonas (ed.)
Revolutionary pedagogies. New York: Routledge (251-273).
Driscoll, M. 2013. Psychology of learning for instruction. Boston: Allyn and Bacon.
Eteläpelto, A., Heiskanen, T. & Collin, K. 2011. Valta ja toimijuus aikuiskasvatuksessa. Kansanvalistusseura : Aikuiskasvatuksen tutkimusseura
Freire, P. 2005. Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino.
Gibson, B. E., Nicholls, D. A., Setchell, J., Synne Groven, K. (eds.). 2018. Manipulating practices: A critical physiotherapy reader https://press.nordicopenaccess.no/index.php/noasp/catalog/book/2
Hakkarainen, K, Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Porvoo: WSOY.
Isaacs S 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Helsinki: Kauppakaari.
Knowles, M., Holton, E. & Swanson, R. 2011. The adult learner . The definitive classic in adult education and human resource development. San Francisco: Elsevier.
Kullaslahti, J. 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Tampereen yliopisto. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1074.
Köngäs, M. 2018. Eihän lapsil ees oo hermoja. Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta 268.
Lahtinen, A. & Rantanen, J. 2019. Tunnetaidot opetustyössä. Opas haastaviin tilanteisiin. PS-kustannus: Jyväskylä.
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. & Kaivola, T. 2007. Oppimis- ja tietokäsityksistä opetustapaan. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.) 2007. Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: Funtor Oy.
Mortiboys, A. 2005. Teaching with Emotional Intelligence. A step by step guide for higher and further education professionals. 2. painos. Abingdon: Routledge.
Virtanen, M. 2013. Opettajan emotionaalinen kompetenssi. Tutkimus luokanopettajien ja luokanopettajiksi opiskelevien tunneälytaidoista ja niiden tärkeydestä. Tampereen yliopisto. Kasvatustiede, ammattikasvatus 3913.
Wenger, E. 1999. Communities of practice: Learning, meaning and identity. Cambridge: Cambridge University Press.
Liitteenä otteita opettajaharjoittelujaksoni verkkopedagogiikasta:
