Himos Winter Trail grand slam

Himos winter trail -viikonloppu alkoi tällä kertaa junamatkalla Jämsään. Kävellessäni poutaisesti ja routaisesti kaupungin poikki pohdin olisinko sittenkin tarvinnut aurinkolasit. Sen verran kuitenkin pystyin havainnoimaan ympäristöä, että Jämsä taitaa olla Suomen kahvilapitoisin kaupunki asukaslukuun suhteuteuttuna. Aivan keskipisteessä sijaitseva kahvila Akuliina toimi etätyöpisteenäni, korkeat pöytä- ja istuintasot mahdollisti asennonvaihtelut, mikä on etenkin kilpailupäivänä tervetullutta. Työskentely pääsykokeen cooper-testiin harjoittelevan valmennettavan kanssa toimi hyvänä kertauksena myös itselleni psyykkisen suorituskyvyn asioista lyhyen matkan kontekstissa. Onko sinulla tietoisuussuunnitelmaa kilpailuun?

Jämsästä pääsee Himoksen pelipaikoille esim. Matkahuollon bussilla. Rauhalliseksi ja kilpailun kontekstissa sijainniltaan optimaaliseksi todettu majoitus toi mieleen vuoden takaisia muistoja haikeudessaan. Kilpailuun lähdin kuitenkin malttamattomana maistamaan vuoden ja erityisesti syksyn vauhdikkaammaan periodin työn hedelmää.

Vuosi vuodelta lähtöön tuntuu olevan suurempi kiire, alkulämmitelyt siispä hoidettu siirtymällä majoituksesta. Illan pakkasloisteessa polut olivat jälleen tunnelmalliset vaikkakin käytössäni oli nyt asteen tehokkaampi otsavalo. Viime ajan harjoittelun painopiste on ollut sisäradoilla, joten ensimmäisen kierroksen tavoitteena oli totutella mäkiseen polkujuoksuun ja ottaa hieman iskutusta pois akillesjänteiltä ja pohkeilta. Jalka nousi yllättävän kevyesti pienestä treenikuormasta huolimatta ja etenin kärjessä pitkään kunnes jo valitettavasti perinteeksi muodostunut puskapysähdys tiputti sijoituksen hieman taaksepäin. Vielä on Himoksen mäkisille poluille valmistaumisessa edelleen hienosäätämisen varaa.

Onnistuin kuitenkin saavuttamaan kärjen lempiosuudellani - pisimmän alamäen aikana joka päättyy kierrosten risteyskohtaan. Tässä kohtaa olisi hyvä rallia muistuttava kuvauspaikka. Siirtyessäni pisimmässä ylämäessä kärjen ohi käännyin epähuomiossa liian aikaisin tieltä vasemmalle. Olisinkin jatkanut vielä matkaa ellei kilpailukumppanit olisivat huudelleet takaa mihin olin menossa. Tämä kertoo paljon näiden tapahtumien luonteesta. Pienen pummin jälkeen siirryin muistaakseni Jussin ohi kärkeen ja hokaisin "käveltiinkö me viime vuonnakin" (ylämäki oli aika jyrkkä tässä kohtaan). Oli niin vai näin kärjessä juoksutuntuma polkuihin vain parani loppua kohti ja tulin 25km maalii ajassa 1:55:06 keskivauhti 4:36 km/h nousua kertyi 625m. Yllätyksekseni kahdesta vaatekerroksesta sisempi sisälsi hieman jäätä maalissa käsivarsien kohdalla. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin kuivalla yskällä ja tärinällä suihkuun. Kilpailun jälkeinen hyvä vointi auttoi energiantankkauksessa ja huoltotoimenpiteissä seuraavalle päivälle.

Päivä 2 alkoi huonosti nukutun yön jälkeen. Tällä kertaa en edes kerennyt pysähtymään odottamaan lähtöä vaan ensimmäistä kertaa elämässä otin oikeastaan "liikkuvan lähdön", minkä mahdollisti se että aika lähtöön kuulutettiin tiheillä intervalleilla. En oikein tiennyt ketä oli juoksemassa ja millä matkalla, joten yllätyin kun jopa 25km:n kärki tuntui juoksevan eiliseen nähden yllättävän rauhallista tahtia leppoisasti jutellen. Päätinkin sitten tuntemuspohjalta, että ollakseni tyytyväinen omaan suoritukseen täytyi kiristää vauhtia ja lähdin vetämään letkaa vaikka kärjessä juoksi kovempia juoksijoita lyhyemmällä matkalla. Hyökkääminen mutkiin ja mäkiin sai aikaan rallimaisen vahvan flow-tilan ja tämä on ehkä parasta tämän tyylisessä polkujuoksussa. Toki perjantain pimeässä vauhti tuntui vieläkin eeppisemmältä. Toisen kierroksen loppupuolella 25km kaksi kärkijuoksijaa menivät ohi ja itse käännyin viimeiselle kierrokselle niin että pitkässä ylämäessä näin 37km:n 2. juoksijan viimeisen kerran.

Otin 37km aikana 2 Jollos-palloa ja geelin sekä pysähdyin kerran juomaan Noshtin lämmitettyä urheilujuomaa. Nämä energiat riittivät ylläpitämään vauhtia loppuun asti ja juoksu tuntui paremmalta kuin kahtena edellisenä vuotena. Maaliin saavuin ajassa 2:59:31 4:51 km/h keskivauhdilla juuri alle 3h tavoitteen luultavasti tähänastisella vuoden parhaimmalla juoksulla. Parannusta kokonaisajassa vuoteen 2025 (5:12:22) tuli n. 7 min 5.7 % ja vuoteen 2024 (5:24:45) n. 29 min 9.3 %. Erityisen tyytyväinen olin sopiviin vauhdinjakoihin, lihaksiston palautumiskykyyn ja psyykkiseen suorituskykyyn, jonka koen kehittyneen merkittävästi yksittäisen mattoennätyssuorituksen aikana harjoittelussa tietoisuuden säätelyssä.

Lumipolkujuoksuharjoittelun vähäisyys tuntui jalkapohjissa niiden työskennellessä voimakkaasti kyseisellä alustatyypillä. Vauhdinjako osui aikalailla oikeaan ja kehon lämpötilakin pysyi tasaisena, jopa hieman jouduin riisumaan hanskoja ajoittain vaikka perjantaihin nähden vähensin yhden hanskakerroksen. Lämpötilaerot "laakson" -20 pakkasista ja metsäosuuden välillä olisivat mielenkiintoinen lisämauste tähän lämpimän maiden juoksijoille varmasti melko eksoottiseen ja ekstriimiinkin tapahtumaan. Toisaalta on hyvä, että reitillä liikkuu lähinnä olosuhteisiin tottuneita ja oikein valmistautuneita henkilöitä sillä avun antaminen ja evakuointi keskellä metsää olisi varmasti haastavaa. Tapahtuma on kylämaisessa festivaalisuudessaan kompakti, mukava ja logistiikaltaan toimiva, jonka eteen järjestäjät näkevät joka vuosi paljon vaivaa. Tapahtumakeskuksessa, lauantain ruokailussa ja saunoissa oli mukava vaihtaa ajatuksia yhteisön kanssa. Oikaisu vielä himostrailin instagram-julkaisuun: en kykene vielä vuoden päästä Juusoa haastamaan vaikka juoksisikin tupla-sarjan (ja itse yhden matkan), mutta kyllä se viime vuoden brutaali ero siitä kapenisi.

Kotiin lähti hyvä suoritus, 3 voittoa, kasa varusteita ja energioita käytettäväksi. Tätä kirjoittaessa 5 päivää myöhemmin onkin sitten jo esiintynyt mm. polven rasituskipua, lonkan koukistajien venähdys sähly-pelistä ja ruokamyrkytys. Täytyy nauttia harvinaisesta herkusta kun hyvä onnistuminen tulee.

Joensuu 6h

Joensuu tuntui Helsinki-vuosien jälkeen erittäin avaralta kaupungilta. Ennustettavasti kilpailu oli itselle haastava matkaltaan. Ensimmäinen ratakilpailu, vauhdinjako oli huono, mutta tyhmemminkin olisi voinut juosta. Kärkijuoksija aloitti tosi kovaa ja tasaisemmin juossut toinen juoksija ohitti minut vessatauon aikana. Taistelin kuitenkin ongelmista huolimatta voiton hieman tuurilla aivan kilpailun loppumetreillä. Välttävä 74,2km suoritus, hyvä tsemppi. Sisäänajo ratakilpailuihin E24:sta ajatellen. Tapahtumassa oli hyvä meininki ja kannustus myös ulkopaikkakuntalaisille. Palkintolahjakortilla selvästikkin tarvittavia energioita juoksuun : D

Juoksukausi 2025

Kilpailukausi alkoi vahvasti Himos Winter Traililla Suomen tunnelmallisimmilla poluilla kynttilöiden valossa juostussa Night Winter Extreme 25km kilpailussa. Mukana mm. maajoukkuejuoksija Tuomas Kari. Seuraavan päivän Winter Trouble 37km:lla edellisen vuoden pronssimitali vaihtui hopeaan. Double-Trouble -kokonaissarjan voitto irtosi erinomaisen suorituksen jälkeen 14 min eli 3 %:n parannuksella lauhasta säästä huolimatta. Kuriositeettina onnistuin kirimään eroa vain toisena päivänä juosseeseen Juuso Simpaseen edellisestä vuodesta vaikka hän paransi reittiennätystä viime vuodelta 3 minuutilla. Vielä eivät maajoukkuejuoksijat ole jostain syystä uskaltaneet tuplamatkalle lähteä. 

2 viikkoa myöhemmin karavaani kulki Tiirismaa Winter Trailin 25km:n matkalle, jossa jälleen sai maistella maajoukkujuoksijan pölyjä (Juho Ylinen). Hyvällä juoksulla ja kuumalla selostuksella helteisissä olosuhteissa irtosi hopeaa. Koen olevani parhaimmillani mäkisessä ja lumisessa juoksussa, mitä voisi hyödyntää tulevaisuudessa enemmänkin esim. ulkomailla.

Talvi kääntyi kevääseen Helsinki Spring Marathonilla, jossa onnistuin parantamaan ennätystäni noin minuutilla. Taistelin hyvin kilpailun aikana 39km. Voitto ja onnistunut suoritus karkasi kuitenkin karvaasti käsistä joutuessani hidastamaan pistämisen vuoksi, joka johtui luultavasti liiallisesta juoma-annoksesta. Vieläkin tekee mieli käydä ottamassa revanssi reitillä, vaikkapa omatoimisesti sitten. 

Kauden päätavoite (Ultra Trail Tour Finland) alkoi NUTS Karhunkierrokselta 167km, jolla debytoin perusmatkalla. Kilpailu lähti käyntiin turhankin lennokkaasti lumisessa aamussa. Syömisen ongelmat kumuloituivat oksenteluun kilpailun puolessa välissä, jonka huollossa vietin tuhottoman pitkän ajan. Kilpailun viimeisen neljänneksen aikana sain kuitenkin vihdoin flow:n päälle ja ohitin 8 juoksijaa matkalla maaliin Insomniumin tahdissa. Suoritus oli epätasapainoinen, mutta sisukas. Kilpailu miellyttävä, huolto erinomainen.

Seuraavana perusmatkojen tourilla olikin 20-30 astetta lämpimämpi NUTS Ylläs -etelän loma. Ensimmäistä kertaa koin elämäni aikana pitkän ultran alun kaikkein haastavammaksi osaksi kilpailua kilpailun alkaessa klo 13 ja korkeimman lämpötilan osuessa noin. klo 19:saan. Jo 4:n tunnin konservatiivisen juoksemien jälkeen oksensin toisella huoltopisteellä. Pallaksen tunturipätkällä kävin makoilemassa kahdesti purossa ja energian ottaminen oli haastavaa. Parempi siellä kuin ensihoitoteltassa. Kuitenkin yön viileyden turvin, huollon ja ruokahalun turvin onnistuin taas tekemään hyvän nousun kilpailun loppua kohti ohittaen 100km:n juoksijoita alamäissä (ohittivat minut aina tasaisella ja ylämäessä). Ilman koko kilpailun aikaista viilennystoimintaa en olisi koskaan päässyt maaliin. Ylläksen tunturin päällä tosin tuli jopa kylmä tuulessa ja juoksin toiseksi nopeiten tunturin alas. Jatkoin hieman turhankin nopeilla vauhdeilla viimeiseen nousuun ottamatta riittävästi vettä ja viilennystä mikä lähes kostautui vielä viimeisen 6km:n aikana. Kaiken kaikkiaan tämä kilpailu oli kenties kauden onnistunein pitkä ultrajuoksu. Kilpailu miellyttävä, huolto erinomainen. Vaarojen maratonista (130km) voi lukea aiemmasta blogitekstistä. Miellyttävä kilpailu.

Haasteita haettiin myös uusia reittiennätyksiä (FKT) tekemällä sprinttaamalla Meikossa (10,6km) ja Salamajärven kansallispuistossa 54,4km, jossa aika parani 14min eli 4,4%  vuoden takaiseen. Mukaan mahtui myös 3:n päivän seikkailu vaeltamalla UKK:ssa itse luodulla rengasreitillä (154km) maisemapaikkoja poimien. Juoksuvaellukset ovat tulevaisuudessa houkutteleva vaihtoehto helppoudessaan ja nopeudessaan, esim. UKK:hon pääsee julkisilla ja mukaan tarvitsee vain kevytrepullisen ruokaa ja tavaroita.

Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi hieman suorituskeskeinen ja karvas maku. Jokaisella perusmatkalla vihasin energianottamisen painetta mikä heikensi liikunnan riemua. On haastavaa tehdä koko vuosi 10-20h viikossa töitä ja järjestellä elämä sen mukaan vain todetaksesi ettet pysty siirtämään sitä kilpailuun, koska tänään nyt ei satu tekemään mieli syödä tai keho kykene sitä toleroimaan. Pohjani olen kuitenkin luonut pitkän matkan vaeltamisessa, joka pikemminkin vapautti syömistä kuin rajoitti sitä. En halua pakkosyöttää itseäni tuntien ajan. 

Ulkomaiset etappikilpailut kiinnostaisivatkin minua ellei ne olisi aina niin kalliita. Tulevalla kaudella haluan hakea taas lisää seikkailullisuutta ja kestoa kilpailuihin. Backyard ultrilla syömisen paine on lievempi ja tarjonta mahdollisempaa pitää monipuolisena sekä vauhtikin helpommin toleroitavissa. Vaikkei reittiä kiertävillä backyardeilla tai ratakilpailuissa maisema hirveästi muutu, on nämä varsinaisia seikkailuja psyykkisesti ja sosiaalisesti. Huoltajakin pääsee vähän helpommalla. Kiitos jälleen tukijoille ja etenkin huoltajille, jotka ovat jaksaneet esim. valvoa ja ajaa pitkiäkin matkoja milloin minnekin milloin milläkin menestyksellä. PCT- ja ultrailuvuosien aikana on kyllä esim. oppinut ottaa apua vastaan. Sitä kykyä tarvitaan elämässäkin.

Vaarojen maraton 130km

Ultrajuoksukauden oli tarkoitus päättyä Vaarojen maratonin 130km:llä Ultra Trail Tour Finland-kiertueen finaaliin. UTTF koostuu lisäksi NUTS Karhunkierroksen (5. sija 23h) ja NUTS Ylläksen (7. sija 23h) noin 160km kilpailuista. Kauden päätavoitteena oli perusmatkoilla debytoinnilla saada lisää vauhtia pidemmille ultrajuoksumatkoille sekä kehittää energianoton toleranssia juoksuvauhdeissa. Konkreettiseksi tavoitteeksi muodostui UTTF-podium-sija.

Valmistautuminen Kolin Vaarojen maratonille sujui hiukan kauden muita perusmatkoja heikommin yrittäjän kiireiden ja pienten terveyshaasteiden vuoksi. Edellisistä syistä johtuen juoksuvauhti harjoittelussa oli vuoden keskivertoa nopeampaa avainharjoituksissa. Energianoton harjoittelemisen kanssa laiskistun usein nopeammissa vauhdeissa. Tähän vaikuttaa toki ihan valideja syitäkin. Muutama viikko ennen kilpailua viimeistelin kuntoa Herttoniemen mäkisissä maastoissa sauvojen, liivin, otsavalojen ja energioiden kanssa sillä Malminkartanoon ei aika tuntunut riittävän. Yhtenä iltana laiskistuin alamäkijuoksussa juoksemaan sauvat kiinni käsissä ja totta kai juoksin itseltäni sauvan poikki. Kallis muistutus. Usein aikataulutin harjoittelua myös pimeän aikaan tähän tottumiseksi, sillä en ole koskaan juossut pitkiä matkoja otsavalolla pimeässä, vaeltanut kylläkin.

UTTF-pistetilannetta sijoituksista ei ennen tapahtumaa löytynyt, joten tätä ei voinut ottaa huomioon strategian rakentamisessa. Toisin kuin muiden matkojen kohdalla, 130km:n kisaennakko ei käsitellyt ollenkaan ennakkosuosikkeja tai myöskään osittain tiukkoja podium-taiston tilanteita (miehissä tai naisissa) vaan haastatteli kahta paikallista juoksijaa. Yleisön piti kaivaa Facebook-ryhmäkeskustelun avulla informaatio vastuuhenkilöltä kilpailupäivänä pisteistä, jotka päivittämisen jälkeen osoittautuivat virheellisiksi Ylläksen osalta. Ilmeisesti virheellisesti oli esitetty myös sääntöjen muuttuneen mikä aiheutti epävarmuutta siitä kuka oli UTTF-taistelussa mukana ja kuka ei. Kisaajatkaan eivät olleet tästä tietoisia lähtöviivalla. Itse olin tiedustellut pistetilannetta sähköpostitse jo heinäkuun lopussa tuloksetta. Ei viesti välittämistä ja uskottavuutta seuraajille. Paljon on vielä potentiaalia jäljellä kehittää lajin seurattavuutta.

Olosuhteet tämän vuoden Vaaroilla olivat kuivat ja nopeat. Reitti oli tiedostetun tekninen ja mäkinen, tykkäsin paljon. Kilpailu alkoi hyvin pitkällä alamäellä minkä olisi voinut kyllä etukäteen katsoa sauvat kädessä juoksemisen sijaan. Energiantankkauksessa menin jopa melko riskillä ensimmäisen 3h juoksun suhteen. Jouduinkin pian pysähtymään puskareissulla. Energioina minulla oli monipuolinen kattaus erilaisia itselle aiemmin enemmän tai vähemmän toimineita geelejä, marmeladeja, sipsiä, patukoita, suklaata sekä urheilujuomia. Olin aiempaan tapaan sekoittanut urheilujuomaa ja limonadia keskenään makuelämysten vuoksi. Koska kilpailu sisälsi vain vesihuoltoja puolta väliä lukuun ottamatta, lähdin myös tiiviimmän urheilujuoman taktiikalla. Molemmat osoittautuivat tällä kertaa luultavasti virheeksi. Ultratiivis urheilujuoma oli liikaa aivoilleni vaikka vedellä sitä lantrasinkin perään. Myös aiemmin toimineet syötävät energiat pettivät maistuvuudeltaan ja sitä sai mitä oli ottanut kantoon 65km:ksi. Ravintosisältöjä ja määriä on helppo suunnitella ja ennustaa, mutta makujen herkkyys osoittautui suureksi ja ennakoimattomaksi haasteeksi. Olinhan NUTS 300:n aikana syönyt esimerkiksi kymmeniä Jolloksia. Harjoitusten kokemukset eivät nyt vastanneet juuri kisapäivän tilannetta. 

Kun olin juossut (ja kävellyt) noin 3h pelkän veden ja muutaman sipsin ja suklaan voimalla, totesin ultrakevyellä vaatetuksella etten halua riskeerata selviytymistä puolen välin huoltoon kylmenevässä yössä. En ollut tietoinen, että välissä olisi ollut vielä yksi keskeyttämiseen kenties sopiva paikka, joten päätin keskeyttää muutama kilometri Kiviniemen huollon jälkeen ja kävellä takaisin. Se, etten keskeyttänyt huoltoon lienee suurin saavutukseni tässä kilpailussa. Kävelin juoksijoita vastaan ja jäin odottamaan kyytiä Kiviniemen huollon viereiseen lämmitettyyn ravintolarakennukseen. Kiitos Tiialle tsempeistä ja teestä, se lämmitti pettymystä.

Ultrajuoksu on todistettavasti laji, jota varten voit harjoitella 1000 tuntia ja silti olla saavuttamatta vuoden päätavoitettasi jos kilpailupäivänä ei satu tekemään mieli oikeaa syötävää ja juotavaa. Onko olemassa toista lajia, joka opettaa hyväksymään asioita tätä tehokkaammin? Oppia tuli uudelta matkalta nyt reippaasti 5 kk aikana. Valmistautuminen kannattaa. Maltillinen aloitus näyttäisi toimivan itselle parhaiten tällä matkalla. Myös oksentaminen näyttäisi toimivan, sillä Vaarojen maraton oli ainoa kolmesta 160-130km kilpailusta, jossa en ole oksentanut keuhkojani pihalle. Huoltopöydät ja huoltajat sopivat kyllä minulle. Kiitos kaikille huoltajille. Vaativat huoltajat ottakee yhteyttä. Pitäkää mielessä, tämä oli vasta ensimmäinen keskeyttämiseni (backyardit lukuun ottamatta joissa kaikki paitsi voittaja keskeyttää, hieno laji).